EU haluaa tukea kiertotaloutta, minkä johdosta ekosuunnittelua koskevat vaatimukset ovat kiristyneet Euroopassa. Valmistaja tulee olemaan vastuussa tuotteensa koko elinkaaresta, koska rajallisia resursseja täytyy pystyä käyttämään tehokkaammin. Uutta on se, että ekosuunnittelun vaatimukset koskevat tulevaisuudessa muutakin kuin energiankulutusta ja toiminnallisuutta. Käyttöön ollaan ottamassa uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät, että tuotetta voidaan korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on se, että kaikkien tuotteiden käyttöiän pitäisi olla huomattavasti pidempi. Tästä syystä ollaan ottamassa käyttöön uusia vaatimuksia, joiden mukaan tuotteen on oltava korjattavissa tai kierrätettävissä sen elinkaaren aikana. Vaatimuksia on asetettu myös vedenkulutuksen ja jätevesipäästöjen vähentämiseen, vaaralliseen jätteeseen liittyvän tiedon lisäämiseen ja varaosien saatavuuden ja korjattavuuden parantamiseen. Kaikilla näillä keinoilla pyritään parantamaan materiaalien kiertoa.
Alkuperäiseltä nimeltään The Ecodesign of Energy-using Products (EuP), eli energiaa käyttävien tuotteiden ekosuunnitteludirektiivi, otettiin käyttöön vuonna 2005. Direktiiviä on sen jälkeen päivitetty useita kertoja ja nyt käytössä oleva Ekosuunnitteludirektiivi asettaa resurssitehokkuusvaatimusten lisäksi vaatimuksia myös tuotteiden toiminnallisuudelle. Se kattaa myös tuotteet, jotka eivät itse käytä energiaa, mutta jotka vaikuttavat yleiseen energiankulutukseen. Ajoneuvot eivät kuulu direktiivin piiriin.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on siirtyä lineaarisesta mallista kiertotalouteen – saada resurssit kiertämään. Samalla kun EU-vaatimukset kiristyvät, entistä tehokkaamman uudelleenkäytön ja kierrätyksen tarve korostuu. Tällöin myös tarve kierrätyksen huomioivalle suunnittelulle kasvaa.
Lue, mitä Design for Recycling -asiantuntija Louise Erikssonilla on tästä sanottavana.
EU haluaa tukea kiertotaloutta, minkä johdosta ekosuunnittelua koskevat vaatimukset ovat kiristyneet Euroopassa. Valmistaja tulee olemaan vastuussa tuotteensa koko elinkaaresta, koska rajallisia resursseja täytyy pystyä käyttämään tehokkaammin. Uutta on se, että ekosuunnittelun vaatimukset koskevat tulevaisuudessa muutakin kuin energiankulutusta ja toiminnallisuutta. Käyttöön ollaan ottamassa uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät, että tuotetta voidaan korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on se, että kaikkien tuotteiden käyttöiän pitäisi olla huomattavasti pidempi. Tästä syystä ollaan ottamassa käyttöön uusia vaatimuksia, joiden mukaan tuotteen on oltava korjattavissa tai kierrätettävissä sen elinkaaren aikana. Vaatimuksia on asetettu myös vedenkulutuksen ja jätevesipäästöjen vähentämiseen, vaaralliseen jätteeseen liittyvän tiedon lisäämiseen ja varaosien saatavuuden ja korjattavuuden parantamiseen. Kaikilla näillä keinoilla pyritään parantamaan materiaalien kiertoa.
Alkuperäiseltä nimeltään The Ecodesign of Energy-using Products (EuP), eli energiaa käyttävien tuotteiden ekosuunnitteludirektiivi, otettiin käyttöön vuonna 2005. Direktiiviä on sen jälkeen päivitetty useita kertoja ja nyt käytössä oleva Ekosuunnitteludirektiivi asettaa resurssitehokkuusvaatimusten lisäksi vaatimuksia myös tuotteiden toiminnallisuudelle. Se kattaa myös tuotteet, jotka eivät itse käytä energiaa, mutta jotka vaikuttavat yleiseen energiankulutukseen. Ajoneuvot eivät kuulu direktiivin piiriin.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on siirtyä lineaarisesta mallista kiertotalouteen – saada resurssit kiertämään. Samalla kun EU-vaatimukset kiristyvät, entistä tehokkaamman uudelleenkäytön ja kierrätyksen tarve korostuu. Tällöin myös tarve kierrätyksen huomioivalle suunnittelulle kasvaa.
Lue, mitä Design for Recycling -asiantuntija Louise Erikssonilla on tästä sanottavana.
EU haluaa tukea kiertotaloutta, minkä johdosta ekosuunnittelua koskevat vaatimukset ovat kiristyneet Euroopassa. Valmistaja tulee olemaan vastuussa tuotteensa koko elinkaaresta, koska rajallisia resursseja täytyy pystyä käyttämään tehokkaammin. Uutta on se, että ekosuunnittelun vaatimukset koskevat tulevaisuudessa muutakin kuin energiankulutusta ja toiminnallisuutta. Käyttöön ollaan ottamassa uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät, että tuotetta voidaan korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on se, että kaikkien tuotteiden käyttöiän pitäisi olla huomattavasti pidempi. Tästä syystä ollaan ottamassa käyttöön uusia vaatimuksia, joiden mukaan tuotteen on oltava korjattavissa tai kierrätettävissä sen elinkaaren aikana. Vaatimuksia on asetettu myös vedenkulutuksen ja jätevesipäästöjen vähentämiseen, vaaralliseen jätteeseen liittyvän tiedon lisäämiseen ja varaosien saatavuuden ja korjattavuuden parantamiseen. Kaikilla näillä keinoilla pyritään parantamaan materiaalien kiertoa.
Alkuperäiseltä nimeltään The Ecodesign of Energy-using Products (EuP), eli energiaa käyttävien tuotteiden ekosuunnitteludirektiivi, otettiin käyttöön vuonna 2005. Direktiiviä on sen jälkeen päivitetty useita kertoja ja nyt käytössä oleva Ekosuunnitteludirektiivi asettaa resurssitehokkuusvaatimusten lisäksi vaatimuksia myös tuotteiden toiminnallisuudelle. Se kattaa myös tuotteet, jotka eivät itse käytä energiaa, mutta jotka vaikuttavat yleiseen energiankulutukseen. Ajoneuvot eivät kuulu direktiivin piiriin.
Ekosuunnitteludirektiivin perusajatuksena on siirtyä lineaarisesta mallista kiertotalouteen – saada resurssit kiertämään. Samalla kun EU-vaatimukset kiristyvät, entistä tehokkaamman uudelleenkäytön ja kierrätyksen tarve korostuu. Tällöin myös tarve kierrätyksen huomioivalle suunnittelulle kasvaa.
Lue, mitä Design for Recycling -asiantuntija Louise Erikssonilla on tästä sanottavana.